Onnen hippusia

Ulkona on viitisenkymmentä astetta kylmempää kuin sisällä..

...mulla leivinuunissa ja hellassa tulet..

...Näin hymyilevä poika kävi vaunuissa päiväunille viilennettyyn alakerran vierashuoneeseen...

...ja minä kuorin itselleni mooonta klementiiniä...

...kyllä arki on kaunista!

Malttamaton Äiskä ja kasvatuspohdintaa

Milloin aloitetaan?

Tukka Poika on nyt reilun neljän kuukauden ikäinen pikkumies, jonka monet ikätoverit ovat jo alkaneet maistelemaan kiinteitä ruokia. Tukkis nautiskelee ruokansa vielä toistaiseksi nestemäisessä muodossa äidinmaitona (joskus ehkä myös äidinkaakaona Äiskän lähes pohjattoman kaakaoaddiktion vuoksi). 

Meillä odotellaan vielä "sormiruokailukypsyyden" merkkejä (hyvä lista mm. täällä :)),

ja välillä se on vaikeaa, etenkin kun katselee mm. blogeista löytyviä videoita ja kuvia 

pienistä itse syövistä makumatkailijoista. Odotan niin innolla, että mekin päästään kokeilemaan!

Myös ympäristö luo välillä tehokkasti paineita kiinteiden ruokien syömisen aloittamiseen; 

varmasti pahaa tarkoittamattomat kysymykset ja kommentit "jokos se syö soseita, ai vaan pelkkää maitoa" luovat epävarmuutta tuoreisiin vanhempiin. Myös neuvoloista saadut ohjeistukset ja kommentit tuntuvat olevan melko kirjavia. 

Meidän neuvolan täti (joka on kyllä aivan superihana) suhtautui kovin myönteisesti sormiruokailuun, ja kertoi ottavansa siitä itsekin enemmän selvää. Lähes samaan hengenvetoon hän totesi, että "kannustamme kovasti puolen vuoden täysimetykseen, mutta jos haluatte niin voitte aloitella jo aiemmin soseilla". Neuvoloissa varmaankin ollaan aika uuden äärellä sormiruokailun suhteen, vaikka teollisia soseruokia ei loppujen lopuksi kauhean kauaa ole ollutkaan. Suomessa kuitenkin syödään eniten lastenruokasoseita koko Euroopassa, ja tutkimuksen mukaan suomalainen vauva maistaa ensi kertaa kiinteitä ruokia ollessaan keskimäärin 3,5 kuukauden ikäinen. 

Eniten paineita ja epävarmuutta kiinteiden aloittamiseen sitä luo kuitenkin itse itselleen vanhempana. Varsinkin kun huimasti muita ikäisiään pidempi Poika kulkee ihannepainokäyrän alapuolella, vaikkakin vain vähän. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin poika kuitenkin kasvaa ja kehittyy ja on iloinen ja hyväntuulinen, en ala asiasta stressaamaan. Ruokailu aloitetaan kun Poika on siihen itse valmis, ei tässä ole mikään kiire. Meillä on ollut onni, että saimme todella hyvää ohjausta imetykseen synnytysosastolla, ja sitä kautta imetys on onnistunut. Tiedän, ettei aina näin ole.

Rentovanhemmuutta (...ei tarkoita samaa kuin välinpitämättömyyttä :P)

Ylipäätään lasten kasvatus- ja hoitoasioissa olen sitä mieltä, että rennosti omalla tyylillä ja kokeilemalla pääsee parhaaseen tulokseen. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, ja kolmannen mielestä ei tunnu omalle. Niin kauan kuin laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta toteutuu, ollaan mielestäni oikeilla raitella. Tässäpä Finlexistä lainattuna lain ensimmäinen pykälä:

"Lapsen huolto

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää."

Uskon, että tuon ylläolevan kun jokainen pyrkii täyttämään tyylillään, niin hyvä tulee.

Jatkossa aionkin kirjoittaa lisää tästä "rentovanhemmuudesta" meidän kohdalla; miten ja miksi meillä tehdään asioita niin kuin tehdään. Samalla tulee reflektoitua (niin kuin sosionomiopinnoissa hienosti opetettiin tekemään) omaa toimintaa ja kyseenalaistettua omia valintojaan; voitaisiinko meillä tehdä myös jotenkin toisin.

Tulossa on postauksia ainakin imetyksestä, päivärytmistä, vauvan kanssa reissaamisesta, lastenvaatteista, Äiskän paheista.. Onko jotain aihealuetta, josta Sinä haluaisit minun kirjoittavan? Kerro se minullekin! Mikäli tunnistat minut teksteistä tai kuvista, kerrothan siitä minulle vaikka Facessa, on hauska tietää, ketkä tutut päätyvät blogiani lukemaan! Toivon kuitenkin, että itse blogiini ei päädy oikeaa nimeäni tai muita henkilötietojani. :)

                             Kuvassa toinen perheen kissaherroista haaveilee Tupperwaren sushi-setistä.

Uuden äärellä

Miksi sitten BLW?

Olen tässä mietiskellyt, mistä blogin kirjoittamisen aloittaisin, ja tullut siihen tulokseen, että olisi varmaankin hyvä kertoa, miten ja miksi olemme Iskän kanssa päätyneet kokeilemaan sormiruokailua Tukka Pojan ruokailumenetelmänä.

Tutustuin sormiruokailuun ensimmäisen kerran jo vuosia sitten lukiessani Vauva-lehden artikkelia, jossa esiintyi Lenni. Luetutin jutun myös miehelläni, ja sormiruokailun ajatus tuntui molemmista jotenkin kovin järkeenkäyvältä ja luontevalta.

Kun sitten aloimme odottaa Tukkista, löysin vanhat opiskeluaikana tilaamani Vauva-lehdet uudestaan ja niiden mukana myös tuon jutun sormiruokailusta. Aloin etsimään lisätietoa lapsentahtisesta sormiruokinnasta eli baby-led weaningista eli BLW:sta ja tunne sen toimivuudesta vain vahvistui. Sosiaalipedagogiikka ja tekemällä oppimisen ajatus ovat minulle kasvattajana tärkeitä, ja sormiruokailu on mielestäni juuri tätä, itse kokeilemalla vuorovaikutuksessa oppimista.

Hyvällä ruoalla on meidän perheessämme iso rooli, ja tuntuu tärkeältä, että saamme myös pienen miehen mukaan nauttimaan yhteisistä ja kiireettömistä ruokailuhetkistä jo alusta alkaen "ruokapöydän täysivaltaisena ja yhdenvertaisena jäsenenä". Toki toivon, että Pojasta tulisi ennakkoluuloton ja kaikkea innolla makusteleva taapero, lapsi, nuori ja lopulta aikuinen, mutta ymmärrän myös sen, että totuus voi olla toinen. :D

Rennosti meillä lähdetään liikenteeseen sormiruokailunkin kanssa, katsotaan mikä toimii ja miten toimii parhaiten.

Jääköhän joku seuraamaan kuulumisiamme?

Olisi mukava tietää, lukeeko joku postauksia ja jääkö joku jopa seuraamaan, miten meillä menee. 

Vaikka blogimme onkin osaltaan meille päiväkirja muistojen tallettamiseen ja lapsena ja vanhempana kasvuun, olisi kivaa, jos tästä joku muukin saisi itselleen jotain, vaikka edes ajoittaisen hyvän mielen. 

Olethan siis kiltti ja jätät kommentin muodossa merkin käynnistäsi! :)

Kysymyksiä, kommentteja ja postausideoita otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! :)

Blogiesitelmä

Blogin nimi

Tukka Poika ja Kotikopla

Blogin päähenkilöt

Tukka Poika: 

Syyskuussa 2012 syntynyt nuorimies, harrastuksina nukkuminen, nyrkkien (ja kaiken muun kohdalle sattuvan) suuhun vienti ja voimakas jäytäminen, kääntyily ja leikkiminen. Perustyytyväinen ja hurmaava kaveri. Tunnetaan blogissa myös nimillä TP, Poika ja Tukkis.

Äiskä:

Edellisen äiti, ensimmäistä äitiyslomaansa viettävä, vuonna 1988 syntynyt, sosionomi-lastentarhanopettaja (AMK). Tärkeitä asioita perheen lisäksi ystävät, nautiskelu, kauniit asiat ja positiivinen elämänasenne.

Iskä:

1970-luvun lopulla syntynyt, Tukka Pojan isä ja Äiskän aviomies. Rakastaa lumitöiden tekemistä traktorilla ja autourheilee. Tekee töitä ruoan parissa.

Kissit:

Perheen keväällä 2010 syntyneet kissaveljekset. Harrastavat nukkumista ja metsästystä.

Lisäksi mukana seikkailee mahdollisesti mm. mummoja ja pappoja, serkkuja, ystäviä ja tuttavia. :)

Tapahtumapaikka

Tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti Tukka Pojan ja Kotikoplan kotitaloon ja sen pihapiiriin keskellä metsää, kaukana naapureista ja katuvaloista. Blogissa seikkaillaan myös kotikunnassa ja sen rajojen ulkopuolella.

Juoni

Blogissa kerrotaan Tukka Pojan ja Kotikoplan arjen kuulumisia ja tutustutaan Tukka Pojan kanssa lapsentahtisen sormiruokailun ihmeelliseen maailmaan (konkreettisesti todennäköisesti maaliskuusta 2013 eteenpäin). Väliin mahtuu mukaan Äiskän pohdintoja ja kysymyksiä äitiydestä, vanhemmuudesta ja kasvatuksesta sekä niihin liittyvistä odotuksista, vaatimuksista ja tunteista. Enimmäkseen otetaan rennosti ja eletään pilke silmäkulmassa.

Kenelle suosittelisin blogia

Suosittelisin blogia etenkin lapsentahtisesta sormiruokailusta kiinnostuneille sekä sellaisille henkilöille, jotka haluavat seurata elämää vauvaperheessä, jossa sanalla 'arki' on positiivinen sointi. Liian tiukalla pipolla blogia ei kannata ryhtyä lukemaan. :)

                                           Kuvassa Tukka Poika syntymäpäivänään