Uuden äärellä

Miksi sitten BLW?

Olen tässä mietiskellyt, mistä blogin kirjoittamisen aloittaisin, ja tullut siihen tulokseen, että olisi varmaankin hyvä kertoa, miten ja miksi olemme Iskän kanssa päätyneet kokeilemaan sormiruokailua Tukka Pojan ruokailumenetelmänä.

Tutustuin sormiruokailuun ensimmäisen kerran jo vuosia sitten lukiessani Vauva-lehden artikkelia, jossa esiintyi Lenni. Luetutin jutun myös miehelläni, ja sormiruokailun ajatus tuntui molemmista jotenkin kovin järkeenkäyvältä ja luontevalta.

Kun sitten aloimme odottaa Tukkista, löysin vanhat opiskeluaikana tilaamani Vauva-lehdet uudestaan ja niiden mukana myös tuon jutun sormiruokailusta. Aloin etsimään lisätietoa lapsentahtisesta sormiruokinnasta eli baby-led weaningista eli BLW:sta ja tunne sen toimivuudesta vain vahvistui. Sosiaalipedagogiikka ja tekemällä oppimisen ajatus ovat minulle kasvattajana tärkeitä, ja sormiruokailu on mielestäni juuri tätä, itse kokeilemalla vuorovaikutuksessa oppimista.

Hyvällä ruoalla on meidän perheessämme iso rooli, ja tuntuu tärkeältä, että saamme myös pienen miehen mukaan nauttimaan yhteisistä ja kiireettömistä ruokailuhetkistä jo alusta alkaen "ruokapöydän täysivaltaisena ja yhdenvertaisena jäsenenä". Toki toivon, että Pojasta tulisi ennakkoluuloton ja kaikkea innolla makusteleva taapero, lapsi, nuori ja lopulta aikuinen, mutta ymmärrän myös sen, että totuus voi olla toinen. :D

Rennosti meillä lähdetään liikenteeseen sormiruokailunkin kanssa, katsotaan mikä toimii ja miten toimii parhaiten.

Jääköhän joku seuraamaan kuulumisiamme?

Olisi mukava tietää, lukeeko joku postauksia ja jääkö joku jopa seuraamaan, miten meillä menee. 

Vaikka blogimme onkin osaltaan meille päiväkirja muistojen tallettamiseen ja lapsena ja vanhempana kasvuun, olisi kivaa, jos tästä joku muukin saisi itselleen jotain, vaikka edes ajoittaisen hyvän mielen. 

Olethan siis kiltti ja jätät kommentin muodossa merkin käynnistäsi! :)

Kysymyksiä, kommentteja ja postausideoita otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! :)